Kanikisojen miinukset

Viime postauksessa päästiin muistelemaan kanikisojen positiivisia puolia, mutta yleensä kaikessa on myös miinuspuolensa. Tänään otetaan katsaus niihin ikävempiin asioihin.

- Pitkät matkat

Vaikka viimeksi kehuin matkoja matkaseuran puolesta niin sen kerran kun joudut matkustamaan yksin, aamutuimaan, väsyneenä. Joskus se kaksituntinen ajomatka yhteen suuntaan tuntuu erittäin tuskaiselta, ja yleensä tämä matka kisoihin on vakio koska estekilpailuja järjestetään eniten Suomen etelärannikolla. Vaikka mukana olisi takeaway-kahvi jonka pitäisi piristää, niin välillä pitää itteään naamalle läpsiä ettei silmät ummistu. Tämä ongelma on tosin aina yksin ajaessa, kaverin kanssa ongelmasta ei tietoakaan!

- Kisojen myöhästyminen
Jos kisat on ilmoitettu alkavaksi kymmeneltä ja itse ajan ylinopeutta koska pelkään myöhästyväni ensimmäisestä luokasta jossa kanini hyppivät, niin mikään ei ärsytä niin paljoa kuin se että paikalle kymmenen pintaan saapuessa rataa ei ole edes rakennettu. Näin ollen oma hätäily ja reipas ajo on ollut turhaa. Itse pidän siitä että jos kilpailukutsuun kirjoitetaan että kisat alkavat silloin ja silloin, niin ne voisi myös alkaa annettuna kellonaikana. Harmittaa itse lähteä ajamaan aamulla seitsemältä kun hyvin voisi lähteä myöhemmin, kun aina niitä ratoja ei sitten olekaan valmiina ja kisapaikalla tulee lisä odotusta. (Itse kyllä pyrin siihen, että tulen hyvissä ajoin kisapaikalle ja autan radan rakennuksessa jos vain mahdollista.)

- Huono kisapaikka
Kilpailupaikkoja on monia erilaisia ja niistäkin voisi listata hyviä ja huonoja puolia. Itse inhoan kuitenkin sellaisia kisapaikkoja, jossa kesäisin ei meinaa olla varjoa, lähellä ei ole vessaa ja parkkipaikankin löytäminen on haasteellista. (Kääntäkää nämä sitten toisin päin niin saatte positiiviset puolet!)

- Omat virheet
Mikään ei suututa enemmän kuin omat virheet! Jos kani on hyppinyt radan täydellisesti ja viimeisillä esteillä sinä teet virheen kun vedät narusta taaksepäin, kani ponnistaa ja huitoo vispaavilla takajaloillaan puomeja alas.. mur. Se tunne, kun tiedät että kani olisi voinut suorittaa radan niin että saisi puuttuvia klassauspisteitä, mutta sitten itse aiheutetun virheen takia se menettää mahdollisuutensa.


Noniin, eiköhän tässä ollut jo tälle vuodelle tarpeeksi negatiivista ajattelua. Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille, oli mukava kuulla myös teidän ajatuksia kisojen hyvistä puolista! Nyt pääsette sitten kertomaan, mitkä on teidän mielestä ikäviä asioita kanikisoissa.
Palaillaan jälleen seuraavan postauksen parissa, toivottavasti iloisemmilla mielin. :)

Kanikisojen plussat

Kanikisoja on ahkerasti kierrelty nyt jo about puolitoista vuotta. Kaikkialle, mikä on vähänkin inhimillisen matkan päässä, on pakko päästä! Etelä-Karjala, Pirkanmaa sekä Uusimaa ovat tulleet erittäin tutuiksi, ja vaikka joskus sanoin etten ikinä suostu ajamaan autolla Helsingin keskustassa (tottunut käpykylien liikenteeseen..), niin sekin tehtävä on suoritettu jo useampaan kertaan.
Mikä näissä tsembaloissa sitten viehättää?

+ Hyvä fiilis
Yleisesti ottaen kanikisoissa on hyvä fiilis. Ilmapiiri ei ole rentojen ihmisten seurassa liian kireä ja siellä uskaltaa olla oma hullu itsensä. Entisenä heppatyttönä ja ratsastuskisoja käyneenä olen huomannut, että kanikisoissa osataan olla aidosti iloisia toisen menestyksestä ja toisen hienoista eläimistä toisin kuin hevospiireissä. Se jos mikä tuo hyvää mieltä ja välittää hyvää fiilistä! Itse tykästyin juurikin ensimmäisissä kisoissani rentoon meininkiin ja mukaviin ihmisiin, vaikka ennakkoluuloni olivat sen mukaiset, että ei mulle kukaan varmaan ees sano moi.
Jos siis vielä mietit uskallatko lähteä kokeilemaan kanisi kanssa estekisoja niin lopeta nyt se miettiminen ja kokeile! Et varmasti tule pettymään, ainakaan tunnelmaan. :)


 
+ Kilpakumppanit
Ensimmäisissä kisoissani en vielä oikein saanut uusia kavereita, koska en ollut reissuillani yksin. Vasta 2014 alkuvuodesta aloin enemmän tutustumaan muihin kilpailijoihin ja sainkin sieltä läjän hyviä ja ihania ystäviä! Kanikisoissa törmää niin helposti samanhenkisiin ihmisiin, että niiden kanssa tulee väkisinkin juttuun.
Jotkut kanikisoista löytyneet kaverit ovat myös semmoisia joita tulee nähtyä ihan vapaa-ajallakin silloin tällöin. Harmi vain että välimatkaa lähes kaikkiin on parisataa kilometriä.
Jos kisoihin lähtee itse avoin mielin ja rohkeasti kehittelee keskustelua muiden kisaajien kanssa, niin sieltä kyllä joku sellainen henkilö löytyy jonka kanssa lähtee juttu enemmänkin luistamaan. :)

+ Kisamatkat
Ennen kisamatkat oli tylsää ajettavaa yksikseen, mutta nykyään matkan varrelta yleensä tarttuu yksi jos toinenkin liftari sekä pari kaniboksia. Se on erittäin iso plussa sen puolesta, että minun tylsät kahdensadan kilometrin kisareissut lyhenevät huomattavasti kun on joku jonka kanssa rupatella, eikä tarvitse harrastaa kanien kanssa yksipuolista keskustelua! Autoreissut ovat siis aivan huippuja kuulumisten vaihtamiseen pitkästä aikaa.

+ Kanien kanssa tekeminen
Yksi vaikuttava tekijä on myös omien kanien kanssa touhuaminen. Estekilpailut ovat hauskoja hyppyhetkiä niin omille kaneille, kuin itsellenikin. Kyllä sen omista kaneistakin näkee lähinnä ulkokisoissa kuinka ne esteiden hyppelystä nauttii. Plussana on aina kun kani yltää sijoituksille asti tai saa klassauspisteen!
Kotona hypitään aina vain harvemmin esteitä, juuri siitäkin syystä että kesällä etenkin kisoja tuppaa olemaan paljon tarjolla. Tällöin en koe kotitreenejä kovinkaan tarpeellisiksi, kyllähän nää hyppiä osaa! Kotona sitten tehdään kaikkea muuta, mutta kisoja odottaa juurikin tuon estehyppelyn takia.

+ Hyvä ruoka, parempi mieli
Yleensä kanikisoissa tulee syötyä.. hyvin! Joskin hieman epäterveellisesti. Lähettyvillä oleva Hesburger tai muu ruokapaikka houkuttelee hakemaan syömistä, ja sitähän myös haetaan. Ja syödään. Paljon. Ruoan hakukin on aina kaverin kanssa hauskempaa. ;)





Tässä viisi asiaa jotka omasta mielestäni tekevät kanikisoista käymisen arvoisia. Tässä postauksessa puhuin lähinnä estekisojen meiningistä, mutta eipä se paljoa pet-näyttelyistäkään eroa! Kertokaa ihmeessä mitkä teidän mielestä on parasta kanikisoissa, tai jos ette ole vielä käyneet niin mitä odotatte kanikisoilta!
Tulen piakkoin tekemään myös postauksen kanikisojen miinuspuolista, mutta aloitetaan nyt näillä positiivisilla, koska ne helpommin putkahtivat mieleen. :)

Lisää hyppyjä - videolla!

Pakko kyllä antaa taputus omalle olalle aktiivisuudesta. Pakkohan se on nyt hyväksikäyttää tämäkin innostus ja reippaus mikä mulla nyt on, joten tässä teille toinen pieni hyppelypätkä. :) Vihdoin sain myös Hallan hyppyjä videoitua edes yhden hetken verran. Neiti alkaa jo pikkuhiljaa tajuamaan ideaa ja menikin nätisti lopulta, vaikka aluksi puomit oli hauska tiputtaa niitä tökkäämällä.

Texun kanssa hypittiin ihan vain mielenvirkistyksen vuoksi, paluumatkalla oli selvästikkin pakko vängätä oikealle, heh.. Fotini hyppi myös todella nätisti. En muista milloin se olisi kotitreeneissä viimeksi hyppinyt noin hyvällä vedolla ja puhtailla loikilla! Erittäin positiivisesti onnistunut estehyppely kaikilla kaneilla, kaikin puolin.

Loikkavideo!

Vihdoinkin, pitkästä aikaa elävää kuvaa kaneista! Olen erittäin ylpeä saavutuksestani että sain ensinnäkin otettua kanit ulos hyppimään ja vieläpä niin että kamera oli mukana taltioimassa tapahtumaa. Pienet sille!

Hypytin tänään Hallaa, Marlia sekä Pöpsöä. Hallan hypyt eivät tulleet videolle koska kamera oli silloin vielä sisällä ja siinä vaiheessa kun hypyt alkoivat sujumaan, päätin jo lopettaa että molemmille jäisi hyvä mieli. Seuraavana hypytin Marlia, joka muuten pääsee uuteen kotiinsa 14.2. Raision kisoista. Saattaapa neiti myös päätyä hyppimään kisoihin pitkästä aikaa! Itse en ole paikalle tulossa.
Marli hyppi oikein kivasti, vauhtia sillä piisasi ja ennen kameran käynnistystä hypyttelin muutamia kertoja pieniä esteitä jolloin vauhtia ja sujuvuutta oli vielä enemmän. Taukoilu on tehnyt siis ihan hyvää. :)

Pöpsön kanssa aloiteltiin pienillä ja lopulta hypittiin kv-vaikean tasoisia esteitä. Ukolla on ihan mielettömän hyvä veto esteille ja sen takia sitä onkin aina niin mukava hypyttää! Harmi vain että tajusin vasta jälkeenpäin että Pöpsön mahdolliset tiputukset johtuivat liian lyhyestä estevälistä joka oli Hallan jäliltä.. Tai näin itse videota jälkikäteen katsellessa mietin, voihan se myös johtua muusta koska ei se kuitenkaan taidoista kiinni ollut. Mutta pidemmittä höpöttelyittä olkaa hyvä ja siirtykää videon pariin!



Meidän kisakausi alkaa Klaukkalan kisoissa 28.2. jonne mukaan lähtee Pöpsö ja Fotini kv mutkalle sekä Halla helppoihin luokkiin jos kani on siihen mennessä valmis lähtemään. Siitä jatketaan Lappeenrannan kisoissa 15.3., silloin kisaajien määrä on kasvanut yhdellä! Himpula täyttää maaliskuun alussa 4kk ja jos kokoa on ja hyppytreenit on päästy pitämään niin eiköhän napero lähde kokeilemaan ainakin toiseen helppoon minkälaista meininkiä se estehyppely on.

Perhoslapsi nro 2

Heippa pitkästä aikaa, ja hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Pahoitteluni postausten puutteesta. Vuosi on alkanut meillä aika tylsästi, mitään kovin jännää ei ole tapahtunut ja kaikenlisäksi tietokoneessani on ilmeisesti virus, jonka takia en ole sitä pahemmin päässyt käyttämään. Ostin vähän ennen joulua uuden läppärin, tarkoitus oli että aktivoituisin entistä enemmän blogin pariin kun on uusi ja nopeampi tietokone sekä videoneditointiohjelma joka mahdollistaa videoiden julkaisemisen ja editoinnin. Noh, menin sitten latailemaan erästä ohjelmaa tietokoneelleni, mutta sain kaikkea muuta kuin sen ohjelman. Kone toimii tällä hetkellä kuolettavan hitaasti eikä sitä viitsi edes käyttää koska nettiselainta käyttäessä aukeaa uusia välilehtiä ja erilaisia ikkunoita, täynnä mainoksia yms. Kone on myös netin kanssa toivottoman hidas koska joku sitä nyt tukkii... Kukaan koneista tietävä ei ole toistaiseksi kerennyt tutkimaan asiaa, mutta toivottavasti mahd. pian saisin läppärini siihen kuntoon että pääsisin sillä blogia kirjoittelemaan! Tällä hetkellä postaus tulee äipän koneelta. :)

Kuvasin viikko sitten Hallaa. Punnitsin samalla neitokaisen, joka painoi 1,7kg. Iso tyttö, joka tässä kuussa täyttää myös puoli vuotta! Pikkuhiljaa pitäisi myös aloitella Hallan estetreenit. Ajattelin, että opetan sen sitten kun se on ensin rauhassa saanut kasvaa, toivotaan että intoa ja taitoa löytyy! Tulen luultavasti videoimaan ensihyppyjä sitten kun sen aika koittaa, pääsette nauttimaan elävän kuvan kanssa meidän treeneistä.
Halla on myös päässyt muuttamaan Texun kanssa samaan häkkiin. Texun kävin hakemassa Karkilta kotiin 5. päivä, ja kastrointi oli 10.12. Halla ei hirveästi Texusta alkuunsa tykännyt, juoksi karkuun ja tömisteli varoittelevasti. Päätin kuitenkin jättää kaksikon häkkiin, koska kumpikaan ei hyökkinyt toistensa päälle. Seuraavana aamuna kävin kurkkaamassa mikä on meininki, niin siellähän ne sulassa sovussa tulivat jo toimeen. :)

Seuraavaan asiaan! Maytime kaneja Facebookissa seuraavat tietävätkin jo tästä asiasta. Samalla kun noudin Texun kotiin, sain kotimatkalle pienen pienen kanilapsen. Omegan ja Texun lapsista pienin, Candy's Bullicioso Borraja! Nuori uroslapsi painoi meille muuttaessaan vajaan 400g, se oli niin vaikea uskoa että luovutusikäinen kani voi olla niin pieni. Nyt "Himpula" on jo kasvanut silmissä, saa nähdä minkä kokoinen otus tästä kasvaa.