sunnuntai 30. marraskuuta 2014

JOULUARVONTA!

Heipä hei ja hyvää ensimmäistä adventtia! Huomenna starttaa joulukuu, joko teillä on joulukalenterit valmiina odottamassa ensimmäisen luukun aukaisemista? 

Aika on mennyt hurjan nopeasti, ei siitä nyt niin pitkä aika ole kun viimeksi oli jouluinen arvonta.. Mutta pidemmittä puheitta siirrytään siihen, mitä tämän joulun arvonta tulee pitämään sisällään. :)


1. palkinto

2. palkinto

Osallistumisohjeet:
~ Jokaisella on mahdollisuus yhteen (1) arpaan.
~ Vain blogin rekisteröityneet lukijat (blogger / bloglovin) saavat osallistua arvontaan.
~ Kirjoita kommenttiin blogin lukijanimesi sekä sähköpostiosoitteesi.
Helppoa, eikö? :) 

Arvonta päättyy 22.12.2014 klo 18.00, jonka jälkeen arvon voittajan. Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse.

Loppuun vielä kiitos kaikille ihanille lukijoille, ihan uskomatonta että teitä mun ja kanien elämästä kiinnostuneita on noinkin paljon!


torstai 27. marraskuuta 2014

Arpinen naama

Kirjoitin aikoinaan poniblogiini aiheesta, josta halusin aina pysyä hiljaa. Liekö syy ollut häpeä ja pelko sitä kohtaan, miltä näytin silloin vai eikö aihe ole vain ollut sopiva puhuttavaksi. Nyt otan asian uudelleen esille, syystä että tähän tekstiin moni pystyy mahdollisesti samaistumaan tai saamaan tästä tsemppiä omiin koitoksiinsa!

Dramaattisen alkujaarittelun jälkeen paljastetaan mikä se itsetunnon romahduttaja on ollut; pirulainen nimeltä akne.

Mulla oli ihan hyvä itsetunto vielä ala-asteella. Tykkäsin tosi paljon esiintyä (mm. näytellä koulun esityksissä, osallistua jollain tapaa niihin yms), ja niinhän mä myös tein. Yläasteen mittaa itsetunto ropisi ilkeiden luokkalaisten toimesta hyvinkin nopeasti, mutta se ei ollut ainoa syyllinen huonoon oloon. Luonnollista on, että 13-vuotias teinityttö kärsii ulkonäköpaineista.

Ensimmäiset finnit naamaani pompsahtivat kuudennella luokalla. Yläasteen alkaessa finnit malttoivat vielä pysyä suht hyvin kurissa, mutta loppua kohden tilanne paheni. Epäpuhdas iho ei parantunut minkään tököttien voimalla, vaujja aikalailla kaikkea tuli kokeiltua. Lopulta lukion ensimmäiselle luokalle mennessä olin saanut kukkivista kasvoistani tarpeeksi ja varattiin äidin kanssa aika ihotautilääkärille. Ei siinä pitkää tarvinnut miettiä mitä tehtäisiin, sain reseptin 5kk pitkälle lääkekuurille - nimeltään roaccutan.

Aloin syömään pieniä vaaleanpunaisia, kananmunan muotoisia kapseleita joulukuussa. Päivittäinen annostus oli kolme kapselia, joista kaksi otin aamulla ja yhden illalla. Tammikuussa havahduin siihen, kuinka paljon ihon epäpuhtaudet olivat lisääntyneet. Olin vähintään kolme kertaa hurjemman näköinen mitä ennen kuurin aloitusta.


Se oli ahdistavaa. Koulussa käydessä olisin halunnut vetää pussin päähäni, vain ettei kukaan katsoisi kasvojani. Monet keskustelut kulkivat niin, että keskustelukumppanin katse kierteli ympäri kasvojani, selvästi tutkaillen epäpuhtauksia. Tilannetta pahensi se, että yritin meikkivoiteella peitellä punaisia näppyjä. Päivän mittaan suoja kuitenkin rapisi pois ja naamani oli entistä pahemman näköinen, kuin kasvoni olisivat halkeilleet.

Roaccutan lääkkeen mahdollisia haittavaikutuksia oli lueteltu aivan liian pitkä lista, että sen voisi muistaa ulkoa. Parhaiten mieleeni jäivät kuitenkin ihon kuivuminen, huulteun rohtuminen, masentuneisuus ja mielialan muutokset sekä itkukohtaukset, joskus jopa itsemurhaan viittaavat aikeet. Hurjahan niitä oli lukea kun tiesi että itse niitä söi ja pystyi kaikelle altistumaan. Kuitenkin taisin selvitä vain kuivalla iholla, rohtuneilla huulilla (ja kovasti ne rohtuivatkin, halkeilivat verille pelkästään siitä että hymyili) ja itkukohtauksilla. Siis ihan tosi, saatoin itkeä piirrettyjäkin katsellessa (eipä sillä etten tänä päivänä itkisi, heh..). Plussana tietysti oli se, että hiukset eivät näyttäneet rasvaisilta edes viikon pesuvälin jälkeen! Jotain positiivista.. :)

Huhtikuussa lopetin meikkivoiteen käytön. Kevät teki tuloaan, mieli piristyi ja finnit vähenivät. Sen sijaan että finnejä ei enää ollut paljoa, oli kasvoni alkaneet punoittamaan kuin milläkin intiaanilla. Tästä huolimatta yritin sinnitellä kasvojeni kanssa vielä koulussa kevään yli.
Miettikää sitä fiilistä, kun melkein puolen vuoden maanpäällinen helvetti oli selätetty. Lääkekuuri loppui toukokuussa, jonka jälkeen odoteltiin sitä, että kasvojen väri tasaantuisi ja ihoon jääneet finnienkin arvet hieman korjaantuisi. Pahin oli jo takana!

Nyt lääkekuurin aloittamisesta on kulunut kohta neljä vuotta. Lukiosta on valmistuttu, itsetunto on parantunut ja kasvoihin ilmestyy silloin tällöin jokunen finni. Enää niistä en osaa masentua, koska yksi pieni finni poskipäässä ei ole mitään verrattuna siihen, miltä kasvoni näyttivät ensimmäisen kuukauden jälkeen roaccutania syötyäni.


Nykyään meikkivoide on minulle historiaa. Olen tottunut kulkemaan ilman, koska tiedän ettei mulla ole mitään syytä kasvojani vuorata meikkivoiteilla tai puutereilla! Ripsari ja kulmakynä ovat ainoat meikit joita nykyään käytän. Silloin tällöin posket vieläkin punottavat, kesäisin etenkin. Mutta siihenkin alkaa jo tottumaan, kun tietää ettei se itseä eikä muita häiritse. :) Pieniä arpia löytyy edelleen poskista, mutta kai ne on vaan merkkejä siitä taistelusta jonka oon käynyt. Aina ei ollut helppoa, välillä fiilikset oli pitkälti maissa ja tuntui ettei lääkekuuriakaan jaksaisi loppuun asti syödä. Mutta mä selvisin.


Lisää roaccutanista voit lukea täältä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pieni suuri Halla


Tänään kuvailin Hallasta uusia kuvia, edellisistä se on kasvanut jo hurjan paljon ja värikin päässyt tummumaan, huh! Nyt sillä näkyy jo viittakuviokin selkeämmin, ihan mahtava väri. :) Taaskaan mitään erikoisempia asioita meidän suunnilla ei ole tapahtunut, joten kuvapainotteinen postaus tällä kertaa.

Marli on nyt ollut jonkin aikaa jo myynnissä, Petsien myynti-ilmo löytyy täältä. Lisäksi joulukuu lähestyy hirvittävää vauhtia, apua! Se meinaa siis sitä, että pian olisi jouluarvonnan aika. Saas nähdä mitä kivaa sitä vielä palkinnoksi keksisi..

Ja samalla vielä pientä mainostusta, eli nyt Kaakkois-Suomen kaniharrastajat hoi! Kaakon alueella on aloittanut toimintansa uunituore yhdistys, Kaakon Kanit & Jyrsijät ry. Kanien ja jyrsijöiden kanssa harrastelijat ovat lämpimästi tervetulleita mukaan toimintaan. :) Kotisivut ja facebook.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Messumeiningit

Heippa!
Pari päivää sitten latasin messuvideokoosteen Youtubeen, kiitos mukavasta palautteesta jota olen saanut siitä! Videoita tässä blogissa on nähty todella harvoin, mutta eiköhän se tilanne korjaannu viimestään jouluun mennessä kun hankintalistalla on uusi läppäri. Saas nähdä millaisen käyn sitten ostamassa, mutta ehdottomasti sellainen joka jaksaa pyörittää videoneditointiohjelmia, tämän hetkinen kone on hiukkasen heikommassa kunnossa.

Mutta. Messuistahan mun oli teille tarkoitus kertoa. Videolta varmasti välittyi kahden päivän kestänyt hyvä fiilis joka jäi päälle vielä messujen jälkeenkin. Hauskaa oli, sitä ei voi kieltää!

Fotini hyppi messuilla molemmat keskivaikeat. Lauantaina kanit kärsivät selvästi messujännityksestä, yleisön hälinästä ja sisätilasta. Fotini keskeytti ensimmäisen kierroksen, mutta koska luokan arvostelu muutettiin A:ksi, päästiin toiselle kierroksella ja taidettiin jopa maaliin päästä.. Virhepisteitä en muista. Sunnuntaina kv mutkalla Siru hypytti Fotinin, mutta edelleen tyttö toimi hitaasti ja jännittyneesti, tästä seurasi keskeytys. Koska luokan arvosteluna pidettiin C, Fotini ei selvinnyt toiselle kierrokselle. Hienosti tyttö kuitenkin yritti!

Pöpsö jännitti vielä enemmän kuin Fotini, sillä meidän ensimmäinen vaikea suora päätyi molemmilta kierroksilta keskeytykseen. Pöpsö ei hypännyt ensimmäistäkään estettä, ja lämmittelyssäkin se oli hyppinyt jäykästi ja pudotellut puomeja. Kyllähän se harmitti, ei todellakaan ole pojan kyvyistä kiinni etteikö olisi niitä esteitä hyppinyt. Mutta odotellaan ensi kevääseen ja siihen, että ulkokisat starttaavat. :)
Sunnuntaina kv mutkalla Pöpsö hyppi ensimmäisen kierroksen neljällä tai viidellä virheellä. Pöpsö pääsi myös toiselle kierrokselle, josta olen niin uskomattoman iloinen! Se eteni hyvällä vauhdilla, ei enää jännittänyt (ainakaan niin paljoa) ja näytti vihdoin omalta itseltään. Kolme virhettä radalla tulivat kaikki kuitenkin sellaisilta esteiltä jotka se olisi helposti voinut päästä, mutta näillä virheillä ei siinä vaiheessa ollut merkitystä, poika oli tykitellyt niin hienosti koko radan!!


Texu kilpaili messuilla viimeistä kertaa. Luokkana oli eliitti mutka, jossa ensimmäisen kierroksen vanha pappa hyppi Caron kanssa vain kahdella virheellä, ihan uskomaton! Toinen kierros meni kolmella virheellä, joista kaksi oli ihan silkkaa huolimattomuutta. Mutta eipä sekään niissä fiiliksissä tuntunut missään, Texu liikkui hyvin radalla, hyppi esteitä kuin olisi edelleen nuori kani ja selvästi nautti. :) Texu sai samat virhepistemäärät kuin Dougie, mutta koska Texu oli hieman hitaampi, sijoittui se kolmanneksi. Upea pappa! Onnea myös Tinja-mummolle luokkavoitosta, vanhukset ne siellä vielä jaksaa tykitellä!e


Ja kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, Texun rinnalla seisoo toinen kani. Kyseessähän on Maytime Athos, joka tykitteli Karkin kanssa helpossa mutkassa kolmanneksi! Niin se poika lähtee seuraamaan isänsä jalanjälkiä, ainakin toivottavasti.. :) Athoksessa on kyllä potentiaalia ja nyt se on todella syttynyt esteiden hyppimiselle!

Tässäpä meidän messupostaus. Huomisesta eteenpäin olen keskiviikkoon risteilyllä, saas nähdä mitä siitä tulee kun kaksi Minnaa lasketaan samaan laivaan.. Siitäkin luultavasti jonkinlainen postaus luvassa sitten ensi viikon loppupuolella. :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Messuvideo!



Ei mulla muuta..! Tässä teille esimakua mun messuviikonlopusta, hauskaa oli. :) Kattavampi messupostaus tulossa myöhemmin!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Messuvalmisteluja

Pikkuhiljaa olisi aika alkaa valmistautumaan Lemmikkimessuja varten. Matkaan tulen lähtemään lauantaiaamuna, mutta sitä en vielä tiedä tulenko paikan päälle junalla vaiko autolla. Yötä tullaan viettämään Karkin luona ja sunnuntaina sitten palaudutaan kotiin. Mukaan lähtevät Pöpsö, Fotini ja Texu.
Pöpsö starttaa ensimmäisen vaikean suoransa, Fotini hyppii kv:ta ja Texu hyppii vielä viimeisen kerran eliittiä, jonka jälkeen odottaa erittäin ansaittu eläke. :)

Tänään oli kuitenkin Pöpsön reenipäivä (pitkästä aikaa hypittiin kotona!), ja aikas makeita loikkia sieltä löytyikin. Esteitä löytyi kaiken tasoisia, gulan ja halvtvå mentiin eliittikorkeuksilla, femmania lyhennettynä vaikeana ja joitain muitakin eri korkeuksia joita vaihdeltiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sitten seuraavanlaista asiaa! Kaverin puolesta laitan nyt tietoa eteenpäin.

KOTI LÖYTYNYT!!!
ANNETAAN: Texas Hold'em "Java"
s. 30.3.2014, e. Rex, i. New Zealand Red
keltapunainen viittakuvio


Uutta kotia itselleen etsii leikkaamaton uroskani Java. Perusluonteeltaan poika on nöyrä ja alistuvainen, sopisi siis toiselle kanille kaveriksi. Rauhallinen, utelias ja vaatimaton kaveri, enemmän lupsakka kuin vauhtiveikko! Lepsusta luonteestaan huolimatta ei ole sylikani. Annetaan, koska entinen kanikaveri ei tule toimeen tämän kanssa. (kyseessä uros, asunut lapsesta asti yhdessä) Tästä siis kiva kaveri tyttökanille leikkauksen jälkeen, tai miksei yksineläjäksi. :)
Arvioitu aikuispaino pojalle on n. 4kg. Mukaan saa pussin tuttua ruokaa!
Kaikki yhteydenotot Javasta suoraan kasvattajalle riina-laaksonen@hotmail.com